Jaahas, talkkari on älyytetty lähtemään päämajakaupunkiin viettämään pääsiäistä. Että oikein pääsee inlive katsomaan ja lie (arvelu) kokemaan munien maalausta, pääsiäisen kunniaksi. Jos äiti tietäisi, niin hakisi talkkarin kotiin . . .
Talkkari muistaa pikku nassikkana, kun kotona askarreltiin pöydän ääressä ja välillä sitä vesiväriä oli enemmän muualla, kuin niissä munissa . . . siis kananmunissa, mutta hauskaa oli.
Munista, siis edelleen kanan sellaista tulikin mieleen. Talkkarin faijalla oli tapana kopsasta keittetty kananmuna otsaansa ja alkaa sitten kuorimaan se. Nuori ja uhkarokea, kun talkkari oli, niin laittoi kerran salaa kasan päälimmäiseksi raaan kananmunan.
Isäukko tunnollisesti otti ylimmän munan ja kopsasin sen otsaansa . . . Juu . . viikkoon sitten istuttiin vaan tyynyn päällä, lie ruokapöydässä tuo pieni virne suunpielessä sitten paljasti talkkarin . . .
Ja sen jälkeen sai talkkari suuren kunnian käyttää otsalohkoaan kananmunien rikkomiseen otsalohkollaan, aina siihen asti kun muutti kotoa pois.
Talkkarien salaseuran salainen agentti on ihan tipahtanut Mia Mari Johannan tekemisistä ulos, mitä nyt (tämäkin) hermiparantolassa lueskelee viimeisimpiä tapahtumia lehdistä, odotetusti väärin tuomittu ja hoviin mennään . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
