Päivän puheenaihe.

 Talkkari on vihdoin ja viimein ryhtynyt ns. salamabongariksi. Ja tarkoituksena on vain tihruta taivaalta tulleita välähdyksiä, eikä Talkkarin päähänsä saamia kolauksia ja kopautuksia jollain keittiöastalolla, josta tulee sisäisiä valoilmiöitä. Toki joskus harvoin tai siis nykyään harvemmin Talkkari enään omaehtoisesti kolauttelee kalloaan erilaisiin ulkokkeisiin töissä tai vapaa- aikana.
 Talkkarin muija menee kyllä vaatehuoneeseen piiloon, ettei salama iskisi. Talkkarin edellinen akka taasen vaan seisoi ikkunan edessä ja hymyili joko kerta, kun salama välähti, lie luullut olleensa catwalkilla . . . Toki Talkkari ei missään vaiheessa viitsinyt toisen unelmaa rikkoa.

  Piti oikein kaivaa internetin syvyyksistä erillinen ukkostutka- sivusto, mistä Talkkari voi katsella melkein reaaliaikaisesti missä välähtää, siis salamat.
http://www.flcenter.net/static/ukkostutka2.html 

 Mutta perseeleen taitaa mennä tänään, lehdissä ja muualla mediassa hehkutettu ukkosmyrskyn tapainen luonnonilmiö. Talkkari tietää kyllä syyn moiseen mokaan . . . taas on ollut asialla Ilmatieteen arvauslaitos, sama puulaaki mikä on höyrynnyt jo vuosia siitä ilmaston lämpenemisestä. Perseelleen on mennyt sekin arvaus, ainakin lyhyellä tähtäimellä ja Talkkari käyttää väitteeleen aivan samoja metodeja.

  

Helteinen viikonloppu.

Ainakin ilmatieteen arvauslaitos lupailee helteitä, mutta Talkkarilla on muutenkin tulossa ohjelmaa jos jonkinlaista koko viikonlopuksi. Kaikkein tärkein ja kaiken ohittava on lapsenlapseni, sen vanhemman syntymäpäivä. Talkkari ihan pojan koon huomioon ottaen, otti ja hankki minimoton tälle. Tosin koeajo osoitti, että eihän se vauhti riitä mihinkään, joten pitihän sitä pikkaisen parannella. Jos se kulki sen 50 ennen Talkkari päällä, niin nyt päästään kolminumeroisiin lukuihin. Mittaus meni pieleen, kun Talkkarilla vähän lipshati ajolinjassa ja siinä meni päreiksi ajanottolaitteet. Ja terveisiä sinne sairaalaan ajanottajalle; Parane pian ja otetaanhan pian uusiksi. Talkkarihan kyllä selvisi tapansa mukaan kutakuinkin naarmutta, kun vielä visiiri oli kiinni, kun matka loppujen lopuksi tyssäsi ruusupöheikkään. Talkkarin armas vaan on haistellut ja tokaisut, että kenen kotkan luona sitä aikaa on tullut vietettyä, kun ruusulle äijä haisee.
  Tuli siinä hetki jos toinen, kera videon todisteltua että ei siinä ruusupuskassa ollut kotkaa tai edes varpusta. Ja kumma kyllä, ainoa paikka mistä löytyi vähän vamman tapaista oli Talkkarin vasen olkapää. Tosin se on voinut myös kipeytyä siitä, kun kaikki hakkasivat siihen, kun melkein minimoton nopeusennätys rikkoontui, tiedä häntä sitten.

 Mutta kaikesta huolimatta ja siitä syystä: AKSELI täyttää tänään 3 vuotta ja Talkkarilta ei kyllä parta lähde tällä kertaa pois. tai ainakin toivoa sopii . . . .