maanantai 12. helmikuuta 2018

Talven taittumista odotellessa.

  On sitten vaihtunut vuosi ja joulukin vietetty, talkkari itse- ehtoisesti toimi "pukkina" . . . tosin ei sentään ängennyt itseään savupiipusta alas suoraan takkaan,  jossa oli sattumoisin tunnelmavalaistus- ja lämmitys. Lie olisi talkkarilta pers`karvat vähän kärähtäneet. Toistaalta eipä olisi nokikolaria tarvittu.

  Talkkarin on, kera rakkaansa kanssa niin sanotusti niittautumassa yhteen . . . loppuelämäksi. Luonto on lähellä, raikasta ilmaa . . . sekä kumminkin melkein kotipihalle asti on asfalttitie. Ja sekä näin talvisaikaan talkkari pääsee verestämään muistoja lumen siirtämisessä kulkuteiltä. Tosin tilattu on lumilinko ensi talveksi, näet erikoismalli . . . Sekä jos se ei riitä, niin optio on valmettiin varmistettu.

  Siis talkkari on jättämässä ns. kaupungin "ilot" taakseen ja lähtee kohti maaseudun rauhaa. Tosin tässä lauantaina kylillä nähtiin, ensinmäisen kerran noin 1/2- vuoteen poliisipartio. Varmaan tulevat keväällä ja tuossa suvella useamminkin nähtyä, vilaukselta  . . . kun talkkarin täytyy keskittäytyä tuohon moottoripyörällä ajoon . . . "hieman" normaalia isommalla nopeudella, vain hieman . . . Ehkä.