On sitten melkein nämäkin pyhät vietetty ja jonkinmoinen torjuntavoitto saatu noidista. Ei käynyt kylässä anoppi eikä ketään muukaan naispuoleinen olento ja tuo naaraanikin on mennä liihotellut luudalla.
Joten tässä Talkkarilla on ollut aikaa miettiä, miksi ylipäätänsä ennen noitia on näkynyt paljon ja nykyään huomattavan paljon vähemmän. Syyksi tässä tuumailussa on paljastunut kaikessa yksinkertaisuudessa mekaaninen puunjalostusteollisuus. Ennenhän se luudan varsi oli pätkä puuta, josta pahimmat oksat ja äkämät vuoltiin pois ja se oli siinä. Tekijöinä tosin olivat ilkikuriset pikkupojat tai sitten kaikentietävät huru- ukot.
Nykyään kun kaiken pitää olla priimaa ja siistiä, niin ei paljoa nykyaikaisten luutien varressa mittapoikkeamia paskuudenkaan suhteen. Niin ja seksuaalisella vapautumisellakin on oma osansa tämän perinteen hiipumiseen. Ennen kun nourena ei voinut antaa ja vanhana ei sitten kelvannutkaan, mutta nykyään teollisuus on hoitanut homman. Toki jokusen fiilistelijän Talkkari näki taivallaalla ja poikkeuksellisesti ei ampunut alas ilmatilansa loukkaajia.
Seuraava isompi kirkollinen juhla tai pyhä on Talkkarin mielestä helluntai. Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä. Talkkari voi kyllä kokemusperäisestikin nuoruudesta kertoa että tuo keskikesän juhla, juhannus voi joskus tehdä poikkeuksen.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
