Vaikka kuinka tässä on harannut vastaan, niin kumminkin tässä on jouduttu pihatöihin. Ei auttanut edes maailmanlopun odottaminen, kuulemma taivaaseen muijan mukaan pääsee helpommin, kun piha on siisti. Ihan pihallahan muija on ylipäätänsä puutarhahommista, antaa nyt ohjeita nurmikkogynegologille, joka on sentään eräänkin hehtaarin lykkinyt nurmea kumoon. Kuulemma laakista se olisi hyvä, mutta jos hyvän haluaa, niin se vaatii kaksi ajokertaa ja vähintään korillisen kaljaa. Periaattessa kukkapenkkiä kitkiessä voi ja saa ottaa napanteria, mutta ruusujen kanssa täytyy olla varovainen ( kokemuksen SYVÄ rintääni ) ettei turvalleen kuukahda penkkiin.
Ensikerralla kyllä kädenvääntökisan jälkeen katsotaan, kumpi se leikkaa nurmikkoa ja kumpi istuu tuolissa ja juo kaljaa, sekä antaa ohjeita. Mutta jotain hyvääkin tapahtui sillä marjapuskista löytyi se kadonnut kossupullo, jonka muija nakkasi viimetalvena vihapäissään.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
