Valitettavasti jo tänään muija alkoi kalkattamaan, jo tehdystä työstä. Ensinnäkin haukui nurmikon olevan epätasaisesti leikattu. Leikkaa siinä nyt joka suuntaan kallellaan olevaa pihaa sitten rouvan mieleiseksi, eilen kyllä kelpasi. Ja saa luvan kelvata tänäänkin . . .
Toiseksi huutoa tuli tulppaanipenkin ruokkoamisesta, oli kuulemma muutama lillukan varsi katkennut perkaamiseni tuloksena. Täytyy myöntää, että tavallaan kyllä asiasta "mainitsi", mutta hommaa paikkasin tunkemalla ne tulppaanin varret uudelleen maahan pystyyn, korko oli oikea mutta etäisyys ehkä heitti. Muija vaan ei uskonut, että kasvit voivat vaeltaa jopa joitain metrejä.
Mutta ilokseni olen löytänyt luonnollisen lannoituksen oikean suhteen kukkapenkeissämme. Jokaisella penkillä käyn vuoronperään "heittämässä kepillisen" ja edelleen kannattaa heittää keskikaljakuraripulipaska kirsikkapuun juurelle. Kasvaa ja voi senverran hyvin, että kasvaa metrin jos toisenkin vuodessa, vaikka se "lannoite" tuppaa haisemaan muutaman päivän.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
