Vanhan sanonnan mukaan helatorstai on niin pyhä päivä, ettei ruohokaan ei kasva. Talkkarikin toivoisi, että kyseinen luonnonilmiö toteutuisi turpakarvoissa, kun tässä alkaa melkein jeesukselta näyttämään. Niin ja huomenna tulee täyteen 40 päivää, kun Jesse astui taivaaseen.
Melkeimpä samanmoisen Via Dolorosan, siis kuvaannollisen mutta ajallisen pidemmän Talkkari on kokenut tämän vuoden puolella, paha mennä vertailemaan kumpi meistä kaltoinkohdelluista on suurempi martyyri, vaikka Talkkari ei ole menettänyt fyysistä henkeään, vielä. Eihän sentään Talkkari suunnittele oman henkiriepunsa sammuttamista, sillä pieleen se menisi tällä tuurilla kumminkin. Vähän samaan tapaan kun yksi oli aikonut päättää päivänsä maksimaalisen varmasti. Oli ottanut pillereitä, yrittänyt ampua itsensä ja vieläpä hirttäytyä ja kaikki yhdellä kertaa. Kun oli yrittänyt ampua itseään päähän, samalla hypännyt niin silloin se kuti oli osunut köyteen. Äijä oli siitä odotellessaan köyden nykäisyä oli hallitun hallitsemattomasti sitten pudonnut veteen mahalleen ja oksentanut pamit pois. Vieläpä samalla seudulla oli pörränneet hengenpelastajat harjoituksissaan, niin jäihän se ukkeli henkiin. Tarina ei kerro mitä mies oli miettinyt sen jälkeen.
Ei sen puoleen, Talkkarilla on pirun kiireinen kesä edessä, akkoja väistellessä ja ihan nostalgiasyistä paivystää ja näyttää nuoremmille, että kyllä wanha osaa ja jaksaa. Kunhan vaan se ei uudelleen aloitettua moottoripyöräharrastusta häiritse.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
