Ei näemmä riitä, että nöösit yrittää juoda vanahan pöydän alle. Mutta tänään tuli itseasiassa pari niittiä ikääntymisen jonkinasteiseen myöntämiseen. Ensinnäkin tyttären poika ( 2v.), tuo toinen silmäteräni ehti vesisodassa kastelemaan meikäläisen, enenkuin ehdin silmääni räpäyttämään. Toinen juttu menee samaan piikkiin, sillä tyttären tytär (> 1v.) ei suostunut tulemaan paria metriä lähemäksi, vaan pakeni muijan syliin.
Lopullinen niitti lienee on se, että löysin rintakarvojani kammatessa . . . yhden harmaan karvan. Tukkahaan meikäläinen ei ole menevänä miehenä pitänyt aikoihin ja partaakin olen tarkoituksellisesti, karva kerallaan tussilla värjannyt harmaaksi. Näin naisten mukaan talkkarin on kuulemma sharmimman näköinen. Onneksi tässä alkaa kesäloma ja pystyy nolllaamaan asian totaalisesti . . . ja hakemaan jostain kaupasta rintakarvojen värjäysainetta.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
