Talkkari alunperin päätti osallistua Kaljakelluntaan ihan alkupisteestä alkaen, mutta kulkineen kanssa tuli pieniä ongelmia. Ajatuksena oli, että Talkkarin vaimoke olisi noin puolenvälin paikkeilta soutanut / melonut / sauvonut sen isomman luokan uima- allasvehkeen noin puolimatkasta ylävirtaan lähtöpaikalle ja Talkkari olisi hoitanut kulkineen sitten maaliin asti. Täytynee ensikerralla ja ihan itsesuojelun merkeissä, joko aloittaa lähtöpisteestä tai sitten hankkia lisää melojia tahi sitten konkinmoinen sähköinen moottori avittamaan matkaa ylävirtaan. Niin ja toki muija saa alkaa heti huomisella melontaharjoitukset.
EIhän tuo naiseni jaksanut Talkkarin kannustuhuudoista huolimatta vetäistä koin jokusen satametriä hitaasti juoksevaa vettä vastavirtaan. Pakko mikä pakko oli siihen toviksi pysähtyä ja alkaa nestetankkaus, siis vaimoke janoon ja Talkkari ennen janon tunnetta, täytyyhän nestetasapainosta huolehtia ennen suoritusta.
Ja toki se aurinkovarjokin oli sitten avattava, kun aurinko porotti perkeleesti ja alkoi olkapäät Talkkarillakin punehtua, naama olikin jo punainen niistä kannustushuudoista ainoalle kaljapalkalla värvätyllle, siis tuolle Talkkarin paremmalle puoliskolle. Tosin Talkkari unohti, ettei olla kuivalla maalla, eli sisäpuolinen vesiviilennys alkoi toimimaan. Tyhjennys toimi hieman takkuillen, kun entisellä melojalla oli kädet valmiiksi hapoilla.
Alavirtaan mentiin vähän pyörien ja vielä suorakaiteen muotoisessa altaassa, ei siis pituusakselin ympäri, vaan horisonttaalisen. Ei osannut naiseni sanoa riittävän ajoissa, että vasemmaltako puolelta enemmän tai oikealta vähemmän piti meloa.
Talkkarilla lienee ennätys toistaiseksi hallussa paatista putoamisissa, sillä noin 500 metrin välein tuli molskahdettua jokeen ja vieläpä suunnittelemattomasti. Ja kuin kruunuksi myöhemmin illalla tai yöllä sitten luontoäiti järjesti luonnollisen suihkun, kun toinen toisiaan tukien Talkkari vei naistaan nukkumaan, ne kottikärryt piti kyllä tyhjentää pariin kertaan, liikaa vesi on aina liikaa . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
