Talkkarin ja tämän tulevan villikon / kesäpoikamiehen kesyttäjän tarina kun alkoi, ei nyt näin tavallaan helteisissä, siis olotilassa ei säässä. Säähän on ollut tänään melkeimpä helteinen ja alkavat niin sää kuin olotila olemaan samaa kaliberia. Tuo muija alkaa olemaan kuuma taas, kuin hellakoukku sillä Talkkari on ilmoittanut lähtevänsä Tenolle lohia narraamaan . . . Sen mitä Talkkari kantoi autoon, niin nainen kantoi suurinpiirtein ulos . . . Onneksi janojuomat on pakattu muovipulloihin, siitä suuri kiitos pakkausteollisuudella näin konkreettisen kokemuksen kautta.
ja vaikeuksien kautta, melkein päästiin liikkeelle. Oli kaverin akka evakoinut pirssistä takapyörät. Kyllä kuski oli hieman ihmetellyt, kun mäen alla oltiin ja toista tonnia oli tavaraa pakattu . . .pienehköön etenemisvälineeseemme. Tosin varmaan jossain keskisessä suomessa olisi päässyt vaihtamaan se vähän isompaan . . . Ei se Kake olisi pidempään kestänyt talkaluukussa olla kuivin suin.
Mutta . . .kun oli takarillat evakoitu, niin pakko oli jalkautua ja etsiä jotain joen tapaista, että Talkkari voisi kavereiden kanssa valehdella melkeimpä totuudenmukaisesti, olleensa Tenolla kalassa. Nooh, jokunen kilomeetri sinne tai tänne ei haittaa, kumminkaan sitä jalokalaa olisi pitänyt hakea kotiin Kauppatorilta . . . vanhan tavan mukaan.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
