Jo oli rankka la - su, ei ole tullut koettu moista sitten armeijan vuonna 1978. Kuten armaat lukijani ovat havainneet, niin suuresti kunnioittamani henkilö eilisellä, pyynnöstä kirjoitti blogiin oman painavan sanottavansa. Voi sitä intesiivisyyttä, kun tuleva nobel-kirjailija tai bulizer-palkittu kolumnisti valitsi sanottavansa kirjalliseen muotoon ja kaiken kansan luettavaksi.
Mutta talkkarin on täysin väsynyt, vaikka loman loppu on käsillä. Ja muija vaan nauraa kihertää ja vonkaa Talkkaria yläkertaan tekaisemaan jälkikasvua. On tulossa taistelujan taistelu, viekö henki lihasta voiton . . . ilta ja aamuyö tulee sen näyttämään. Aika pahasti näyttää siltä, että meikäläinen nukkuu alakerassa ja vuoraa nivusensa niin roudarinteipillä ja muovikasseilla / jätesäkeillä.
Mutta menee hetki vai hetki ( yli 1 viikonloppu ), enenkuin lapsenlapset tulevat taas yökylään, sillä kiropraktikolle tuli asiaa selän jumittumisen vuoksi. Muija tosin on vetristynyt omituisesti ja hehkuu sisäisesti, kuin aikoinaan tavatessamme. Mutta asialla saattaa olla myös niin, että akan hormoonit iästä johtuen sekaisin.
MUTTA talkkari ottaa muijansa kera tämän vierailun survivor- mentaaliteetilla ja onhan kumapinenkin hoitanut omia lapsia ainoinaan. Toki aika kultaa muistot, mutta nyt koettuja muistoja kukaan ei voi ottaa meiltä niitä pois.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
