Tässä taanoinhan kirjoitin saksalaisen soutujoukkueen invaasiosta yksityisen mökkirantaan Leppävirralla. Ja pitihän sitä sitä sukulaisilta asiaa kysellä, on nimittäin Berliinissä sukulaisiksi laskettavia pikkuserkkuja.
Ja sieltä tuli tulikivenkatukuista tekstiä, ei meillä vaan maanmiehille. Sillä paikallisen ns. jokamiehen oikeuteen ei tosiaankaan kuulu toisen pihaan leiriytyminen. Sillä jos samoin siellä tekisi, kuin täällä taanoin niin isäntä kutsuisi poliisin ja sitten vasta tapahtuukin . . .
Tässä talkkairin nuoruudessa oltiin rillumarei-reissulla Mallorcalla, niin joukko saksalaisia tuppasi hotellimmen uima-altaalle päivää paistattamaan ja kuseksimaan altaaseen. Ja suoraan pokkana ilmoittivat olevansa meidän kutsumana paikalla. Onneksi yksi kavereistä oli lukenut lyhyen saksan koulussa ja jotenkuten ymmärsi keskustelun hotellin respan kanssa. Ja siitähän se riemu repesi, tuli tavallaan kolmi-maaottelu Suomi- Saksa- Espanja.
"Maaotelussa" Espanja uskoi puhetta, mutta saksalaisille se piti näyttää pitkän kaavan kautta . . . Jotakuinkin saksalaisia oli sama määrä, kuin meitä niin ei voitu sanoa meidän käyttäneen määrää laadun kustannuksella. Siinä kävi vaan niin suukovun ja tyrkkimisten jälkeen, että aina kun saksalainen lensi altaaseen, niin espanjanlaiset päästivät ÓLE huudon kun parhaassa härkätaistelussa ja kaikkihan sieltä altaasta löytyivät loppujen lopuksi.
Jostain paikalliset olivat löytäneet sakujenn lipun, jonka juhlaliset syttivät tuleen, kun joukko läpimärkiä ja lyötyjä hopeamitallisteja marssi ulos hotelliltamme ja "kunniavartiossa" oli paikallinen Policia Logal.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
