Aamutoimia.

 Monasti ihmisillä on aamuisin tietty rituaali, kun heräävät. Talkkarikin ensin venyttelee ja päästää pahan ilman pois jos on tullakseen. Uskallus tähän johtuu siitä, että akka on noussut aikaisemmin keittämään kahvia. Kun talkkari suuressa persoonassaan astelee yläkerrasta alas, niin ei muija lankea polvilleen tai vastaavaa. Riippuen illan päätöksestä tämä on melko hiljaa tai erittäin hiljaa. Siinä kun saa mukin kaapista ja saa kahvin kaadettua, sekä siirrettyä sen vastaiselle työtasolle niin siihen viereen pomppaa yksi kateista. Kahdesta muusta on sitten riesaa jaloissa, yleensä.
  Pitää siis avata jääkaappi ja antaa kullekin pala jotain leikettä. Se hevetin karvakasa, joka kiehnää siinä kahvimukin kupeessa onnistuu yleensä jokusen karvapallon ujuttamaan talkkarin kahviin. Sentään sokerin ja maidon saa kaadettua rauhassa ja pääsee siirtymään pöydän ääreen muijaa vastapäätä.

   OIlenkin jokusen aamun matkinut muijaa, kun värkkää sotamaalausta naamalleen. Tänään taisi sitten mennä kuppi nurin, kun turpani ( muijan ilmaisu ) oli liian lähellä. Ensinnäkin hitaasiti kohotti katseensa ja sitten kyseli. että haluanko nahdä nenästäni tuleven punaista ja sinistä, samaan aikaan. Sillä muijalla on tällähetkellä sininen aika, kun kirkkaan sinistä ripsaria käyttää. Ja taitaa näköjään vaihdella vuodenaikojen mukaan tai jotain sinnepäin.
   Pakkohan sitä oli aamutupakalle kadota takapihalle. Ja katsos, sieltä palatessani akka oli melkein normaali oma rakastettava itsensä. Vähän vaan kohotteli kulmiaan ja murisi . . . koko matkan kun töihin vein. Ans` kattoo nyt, mitä iltasella on odotettavissa, elämme jännittäviä aikoja . . .