perjantai 7. lokakuuta 2011

Viikko finaalissa. melkein

 Siis tämä vikko on taas pitkään aikaan ollut helvetin raskas töissä. Ei vanha talkkari ole enään nuori kropaltaan, tosin muija väittää libidon olevan nuoren kollin luokkaa. Ei uskalla edes laskea vielä työtunteja, kun edelliseen satsiin tuli sentään 150 tuntia nippanappa täyteen.
  Jos työ on raskasta, niin raskaita pitäisi kuulemma huvienkin olla. Talkkari on vanhemiten oppinut, että jos illan on leitsussa, niin toipuminen kestää sen pari päivää. Johtuuko se jalommista juomista vai isommista määristä ? ?  Ennen se oli vaille kossupullo ja kops, nykyään menee se muutama leka, jonka jälkeen muija piilottaa viinat, myös korsussa olevat korpikuusen kyyneleet. Ja laittaa pilkkihaalarit päälle kesälläkin, on kuulemma meikäläisen vaikeampi riisua hänet. En vaan saa kuolemakseni mieleen miksi . . . .

  Ja tänään tavallaan muija pelasti yhden ylikeski-ikäisen vanhanpiian loppuelämän. Olin nimittäin luvannut mennä ajoissa hakemaan muijan töistä, niin tämä vain kaksi kertaa elämässään munaa saanut ( kysyä ja olla ilman ) elämäänsä kyllästynyt nutturapää ripuloivan kulkukoiran näköinen naisen kuvastus törkeästi kiilasi volkkarillaan suoraan eteen. Jollei talkkari olisi ollut tilanteen tasalla, niin olisi taas tuhannet kaulusköyhällistöön kuuluneet myöhästyneet muijansa antamasta kotiintuloajasta.

 Ei mitiä hätiä . . . rekkari on muistissa ja jotain jäynää tälle . . .  SENSUROITU . . kuvastukselle tullaan tekemään. Ei mitään radikaalia, mutta oppiihan kunnoittamaan muita tiellä liikkujia ja varsinkin talkkareita tien päällä.