Erokonsulttina, taas

 Oikeammin lienee otsikko pitäisi olla hieman toisenlainen, sillä ainoastaan Talkkarikin miesten oikeuksia on kaveripiirinsä kanssa pitämässä pystyssä. Ettei lähtisi tuhkat pesästä ja mies "ero-riemuissaan" joisi itseään tärviölle. Edellinen tapaus mistä tässä taannoin kirjoitin, päättyi kutakuinkin "käsikirjoituksen" mukaan, oikeus voitti vaikka toinen yritti loppuunasti vääntää mustasta valkoista.

  Paha vaan nykyään, kun  kahdella allekirjoituksella voidaan avioliitto lopettaa. Joskus toki se on parempi, kuin entinen oikeusprosessi, kun ihmiset oikeasti vaan kasvavat erilleen eikä kipunaa kaikesta huolimatta enään ei löydy, on tikut kastuneet tai tuluspussi kateissa. Toisinaan taas, nimenomaan pitäisi se syyllinen löytää, mutta silloinkin puolueeettomien todisteiden kautta, eikä sossutätien vastuuttoman intutuution mukaan, kaikki miehet ovat syypäitä. Jolleivat ao. sossutätit ole lesboja ja jos jonkinlainen miehenkuvastukseksi luokiteltava olemassa nnin sehän on taatusti nyrkin ja hellan välissä. Jollei muuten niin maastakarkoituksen uhalla.
  Kaikkein pahin tapahtuu, kun lapsi otetaan lyömäaseeksi toista vastaan ja tarkoituksellisesti ja vakaata harkintaa käyttäen myrkytetään lapsen mieli toista vanhempaa vastaan. Ja vielä karmeammaksi sen tekee, kun lapsi aikuistuttaan tajuaa sen, huonoimillaan vanhempansa haudalla. 

   Toinen mikä kavereiden kanssa kummastuttaa on mammonan jako. Montakohan kertaa toista viedään, kuin kuoriämpäriä ja sitten "sopivan" tilaisuuden tullen erotaan ja kuoritaan kermat päältä. Eikä toinen tajua sitä vasta, kun tuomari nuijansa kopauttaa pöytään päätöksen merkiksi. Liian usein käy niin, että hävinnyt ei yksinkertaisesti jaksa jatkaa taistelua, vaikka on täysin ilmeistä että hovissa kaikki voi muuttua. Arpapeliä sanon minä, vaikka katsoo alioikeuden päätöksiä vs. hoviin valitettujen ja siellä annettujen tapausten ratkaisuja.

 Tapaus missä Talkkarin ja kolleegoiden kantaa kysyttiin, oli itseasiassa simppeli tapaus. Ei tarvinnut muuta, kuin katsoa kylmiä numeroita ja tehdä yhteenlaskuja. Pohjana oli kummankin yksyiskohtaiset laskemat, mitä kumpainenkin on tuonut taloon kapitaalia ja miten laskuja on makseltu. Toki selvässäkin asiassa voi olla se MUTTA. Se vaan oli yksinkertaisesti tämän toisen numero-sokeus tai koulussa lintsatut matematiikka tunnit, koko koulunkäyntiajan. Tai kovapäisyydeksi sanottu tunnetila, jossa aivot menevät ns. lukkoon eivätkä ota vastaan mitään muuta, kuin oman oikeaksi katsomansa näkökannan. Ehkäpä pari kopsausta nuijalla auttaisi, siis tuomari nuijisi pöydän kantta eikä kapea-alaiseen tunnetilaansa jäänyttä ihmispoloa. 
 Taistella tuulimyllyjä vastaan, kuten  El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha aikoinaan teki, ei liene nykyään kannata, saa vaan nopeammin hullunpaperit, ellei ole valmiiksi kylähullu. Ei auttanut antaa mitään kättäpidempää kaverille, vaan pelkkään neuvoon oli hänen tyydyttävä: Mieti ja mieti,  onko kaikki sen arvoista.