Onnistuihan se vihdoin ja viimein päästä kuuntelemaan Helsingin musiikkitalon ainutlaatuiseksi kehuttua akustiikkaa. Tuli nimittäin voitettua sökössä konserttiliput Apocalyptican keikalle. Ja kun muija ei lähtenyt mukaan, niin kummallekin perskannikalle oli oma tuoli. Jo astuessani sisään, niin huomiota herätti se avaruus aulassa. Ja joku oli ripustanut aulaan taideteoksen tapaisen torven tai pikemminkin vain hieman mielikuvitusta käyttäen : Avoin vulva ja siinä jatkeena yksi munajohdin, toinen lienee leikattu pois esim. kystän takia.
Ja pitihän sitä ottaa muutama tasoittava baarissa, mutta ottamatta jäi. Eihän meikäläinen osaa lausua niin hienojen viinien nimiä ja Porvoonlankkua ei saanut.
Itse salista tuli mieleen jonkinlainen gladiaattori-areena, sillä perinteisesti orkka on soittanut kasvot kansaan päin. Hyvä ja huono miten sen ottaa, sillä yhdellä bandin jäsenellä olivat persaukset housuista ratkenneet.
Toinen huomio oli, että meikäläinen eroittui salissa, vaikka valaistus oli poissa . . . kaikki muut olivat pukeutuneet mustaan ja meikäläinen taasen ajatteli juhlistaa tapahtumaa pukeutumalla vitivalkoisiin, pipoa myöden. Olo oli kuin metsäjäniksellä talviturkin vaihdon jälkeen, ennen lumipeitteen tulemista.
Siinä metelissä siis tosiaan 104 db vingutuksessa ja rumpujen räminässä, mieleen juolahti että kaikki olisivat jotain saatananpalvojia. Nehän tuppaavat liikkua mustat värmeet päällä.
Mutta kaikenkaikkiaan, kyllä pojat leipänsä tienasivat, sillä heinäpellollakaan ei niin paljon ole heiluttu yhtä lyhyessä ajassa.
Kyllä meikäläinen uudelleenkin menee musiikkitalolle, jos vaikka joku lasten konsertti Akselin ja Ainon kanssa ja toki muija tulee lapsenlikaksi.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
