Eräässä aamun lehdessä on sankareiksi luonnehditun ammattialan sankarin vuodatus. Itse otsikko herätti talkkarinkin huomion: Palomiehet eivät ole enään New Yorkin sankareita. Onkohan ne palomiehet sitten inhokkeja nyt, joiden päälle syljetään, kun ilmestyvät paikalle sireenit ulvoen ja torvia töräytellen, pelastamaan ihmishenkiä ja sammuttamaan tulipaloja ? ? ?
Onko se sankarillista, että ihan työn puolesta pelastaa ihmishenkiä tai tappaa mahdollisimman paljon ? ? ? Ja mikä on ns. arjen sankari ? ? Kas siinä onkin pohdittavaa syvällisemmin. Talkkari ajatteli tänään sankarillisesti nyhtää takapihan nurmikonkin, jos muilta kiireiltään ehtii.
Talkkarin mielestä Marski oli sankari kun keksi kunniamerkin. Joka voitiin samanlaisena - ilman aikaisempaa "luokkajakoa" - antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin. Kunniamerkkiä ei kuitenkaan annettu, saaja nimitettiin kunniamerkin kantajaksi, Mannerheim-ristin ritariksi. Moista palkisemistapaa kun muualla maailmassa ei ole olemassa.
Kaikki arvon ritarit ovat taatusti asainneet jotkut jopa kahteen kertaan, ritari- arvonsa ja kansan arvostuksen. Sankareitä siinä joukossa oli taatusti ne, ketkä eivät leipätyökseen asetta kantaneet. Eikä sen puoleen nekin jotka sotivat ammatikseen, ovat täyttäneet normi- odotukset ja ylittäneet kirkkaasti.
Tänään muuten tulee kuluneeksi 67 vuotta, kun jatkosodan jälkeinen aselepo astui voimaan.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
