Syntymäpäivä

  Eilisellä oli muijalla syntymäpäivät ja lähemmäs kohti menopaussia. Ihan selvästi on hänellä näitä oireita: Kuumia aaltoja, mielialan vaihtelua ja seksuaalista halukkuutta. Tosin kaikki oireet ovat kyllä olleet koko yhdessäolomme ajan, joten lieneekö kyseessä erityisen pidentyneet vaihdevuodet.

 Mutta ajattelin yllättää akan totaalisesti ja taisimpa siinä onnistua. Kävin siis ostamassa uuuden uutukaisen naistenpyörän, enkä tuunannut sitä mitenkään.  Salaa vein varastoon ja kun muija meni nukkumaan, niin raijasin sen sisään olohuoneeseen ja ripustin sen kattokruunuun. Oli siinä muija hauhkonut henkeä aamusella, ennen sitä helvetinmoist rääkäsyä. Ei voinut olla heräämättä siihen palosireenin tapaiseen ulinaan. Tänä päivänäkään en tiedä oliko se onnesta saada yllätyslahja vai raivosta lahjan esittämistavasta. Sentään ilman ruumillisia vammoja olen vielä selvinnyt ja eipä muijakaan ole halaistua sanaa sanonut, liekö on onnesta mykkänä.

 Siinä ihmetellessäni satulaa, jossa oli ihmeellinen soikeanoloinen ja karjalanpiirakan muotoiseksi tehty syvennys ja muijan kumartuessa tajusin silmänräpäyksessä mikä se oli. Se kolohan oli tarkoitettu häpyhuulille sijoituspaikaksi, etteivät litisty satulan persauksen väliin ja hierry verille pidemmällä matkalla.
 Talkkkari kun uskoo uudelleensyntymiseen, niin päätinkin syntyä seuraavassa elämässä naistenpyörän satulaksi. Tosin pani miettimään uudelleen asiaa, kun kerron kavereille haaveestani. Sillä he iskivät ajatusmaailmaani kuvan, jossa huomattavan ylipainoinen ja lortto huonosti pestynä istahtaisi satulaan . . . .  Eipä tässä olla sitten pariin yöhön sitten nukuttukaan.