Aikoinaan varmaa vaimon päähän on iskenyt salama, ellei peräti muutamaan kertaan. Sillä hänellä oli päähänpinttymänä hankkia jonkinmoinen "allas" takapihalle, virkistystä varten. No, "hulluahan" on helppo huijata, eli takapihalemme tuli sitten vaimon valitsena koristeallas, suoraan Someron rautakaupasta.
Helvetin kaivinkone, minkä olin varannut homminn meni rikki, eli käsinkauvuuksi meni homma. Samalla voi jokaisen lapionpiston jälkeen tämän mökin ulkotöiden valvojan kirota ja kunnan rakennustarkastajan heittää helvetin tuliin. Sillä ruokamultaa oli vain nimeksi ja sitten alkoi se savi. Kirveellä sitä piti pilkkoa, kuin klapeja saunaan, mutta onneksi kiviä ei ollut..
Tulihan se kuoppa tehtyä ja allas upotettua, muutaman vodkapullon jälkeen. Tuli vesi, tuli suihkulähde ja pitihän saaviin käydä onkimassa kala, ahven (Perca fluviatilis) joka sai kaljakasteessa nimen KALLE.
Itse Kalle oli joviaali kuuntelija, mutta reviiritietoinen yksilö. Siinä sai kyytiä mm. naapurin kissa, kerrankin parinkymmenen metrin päässä saatiin kissa kiinni ja KALLE iriti hännästä, siis laskettuna altaalta. Toisen kerran KALLE aiheutti kauhua naapuristossa, kun naapurin savolainen akka ajatteli kuseksia altaaseen ja tavallan se jäi ajatuksen asteleelle. Tästä johtuen tai siitä syystä, kun Kalle viime syksynä siirtyi ajasta iäisyyteen, vatsalaukusta löytyi tuppo karvoja. Tarkemman tutkimiksen jälkeen ne olivat juuri tämän kyykistyneen savolaisen tussusta juurineen revittyjä pimppakarvoja. Kun nykyään on tapana käyttää minkin pers`karvoja ripsiä pidentämässä, niin kala päätettiin myös koristella . . . laitatin ne karvat KALLE: n pers`reikää koristelemaan. Tuolla piirongin päällä Kalle täytettynä sitten nököttää.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
