Johan on taas tapahtunut Talkkarin perhepiirissä, sillä muija on telonut toisen jalan ukkovarpaan paskaksi. Töissähän se kertoo, että siellä olisi jotain tapahtunut. Totuus kun on vaan vähän toisenlainen, sillä akka yritti potkasta Talkkkaria persuuksille. Ja syynä tähän episodiin oli vain unohtunut eteiseen roskasäkki, tai niitä oli siis oikeammin kolme.
Nyt on siis ihan kliinisen kokeen muodossa tuli toteennäytetyksi, että muija on ihan oikeasti hullu tai siis vähintään yllytyshullu. Tuli vaan sanottua muijalle että " annahan se onnenpotku persauksiin niin roskien vienti lie onnistuu paremmin". Tosin ei ollut huomannut, että Talkkari oli vuorannut persposket vanhalla alumiinlapion kuupalla. Kuului aika mossaus, kun se sydämmen kyllyydestä vedetty kärkkäri osui ja mikrosekunnin jälkeen alkoi se helvetinmoinen ulina. Mutta tuli kyllä meikäliseenkin vähän vauhtia, mutta eri suuntaan kuin muijan tarkoitus oli. Tuli vaan suunnattua mutkan kautta suoraan juna- asemalle ja siitä töihin. Tässä on nyt mennyt se pari päivää korsussa odotellessa sitä muijan lauhtumista, yhtä kireenä on kyllä kuin pakkanen nyt, ainakin tekstareiden peruusteella . . . sen 200 kappaletta kolmeen päivään, puheluihin kun talkkari ei vastaa.
Huomisella on sentään perjantai, että pääsee saunaan hieromaan rauhaa ja vähän muijaakin, lahjan kera. Onhan siellä lapsia tehty, synnyttetty ja kuin myös ruumiita viimeiselle matkalle valmistettu. Ensinmäinen tai viimeinen siellä siis tulee tapahtumaan, kun tuo muija ei ole tietääkseni tiineenä.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
