Talkkari on jälleen onnistuneesti ja vain hieman kolhuja kokeneena selvinnyt perjantai saunasta. Itse asiassa muijan virittely tämän viikon puhdistautumisriittiin alkoi viime sunnuntaina. Hieman lähemmän yhdessä olon aikana Talkkarilla pamahti niska jumiin. Ja vain siksi, että oltaisiin "nukuttu" kylki kyljessä kiinni. Talkkarin niskasta akka sai vallan mainion vittuilun aiheen koko viikoksi. Alkuun se oli vienoa laulantaa; Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme" jne jne, mutta puolessa viikossa se muotoutui verbaalisen vittuiluun: "Nyt se tyhmyys yrittää tulla ulos päästä" Elä nyt siinä ja kestä niska- ja päänsärkyä samanaikaisesti, sekä yritä olla mies joka ei tunne kipua. Talkkari kyllä kesti viikon nastahammasta purren ja ajatuksena oli ottaa sitten perjantaina kunnon kaatokänni.
Köpöttelemällä helvetin liukkaan pihan yli päästiin kaatumatta saunaan, mutta siinä pukuhuoneen ovella kävi vahinko . . . Avatessani ovea, putosi se kossupullo taskusta ja toki kivilattiaan rikki. Edes jotain pelastaakseni menin nelinkontin ja aloin lipoa iloleintä, onneksi se lattia oli suhteellisen puhdas. Ja eikö Talkkarin akka nähnyt tilaisuutensa tulleen, äijä rähmällään lattialla ja papanaluukun paukuttelija pystyssä. Tosin akka teki yhden virheen siinä jalan heilautuksessa, valitsi juuri sen jalan, millä viimeksi tuli teloneeksi. Siinä karjahti Talkkari ensin ja sitten talkkarin akka alkoi kiljua, kuin pistettävä sika.
Nimittäin on kokemusperäistä tietoa, miten sika kiljuu, kun sitä päästetään ajasta ikuisuuteen ja ihmisten pöytään, teurastamossa. Se teurastajan ura jäi kyllä Talkkarilla vähän lyhyeksi, sillä tuli kauniisti kysyttyä teurasvuorossa olevalta laumalta, että kuka nyt haluaa päästä hengestään kivuttomasti ensinmäisenä . . . . ja vastaus oli jokusen kymmenen lampaan suusta . . . MÄÄÄÄÄ. Valitse siinä sitten se ensimmäinen huutaja ja päästä päiviltä.
Mutta itse sauanreissussa ei kyllä käynyt juurikaan mitään mainitsemisen arvoista, mitä nyt talkkari opetteli löylyn lyöntiä ja vihdan heiluttamista, niska kenossa ja seisaaltaan. Akka kun oli ns. yksijalkainen taas, niin lainasin pulkan naapurista ja vedin muijan siinä kotiin, kirjaimellisesti olohuoneeseen asti. Ja toki hempeänä miehenä tuli hoideltua akan jalka, talkkarimaiseen tapaan käsillä olevilla tarvekaluilla. Tuli sitten paistinlasta teipattua roudarinteipillä, muijan jalkapohjaan ja siten tukemaan sitä uudelleen murtunutta varvasta. Talkkari myös teippasi höyhentyynyn persauksiin, mutta tuli vedettyä se teippi suoraan ihoon kiinni, niin täytyy tässä keksiä joku kivuton keino että saa perskarvoja menettämättä sen teipin joskus irti
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
