Onneksi on perjantai ja on koko viikko tullut mentyä ns. tukka putkella vaikka Talkkarilla ei olekkaan sellaista. Menevänä miehenä ja muutoinkin karun ulkomuodon omaavana Talkkari on loputkin kutrit kerinnyt pois. Muija ei edelleenkään saa koskea Talkkarin kalloon, sillä kerran meinasi lähteä hiusten lisäksi korvat.
Jälleen kerran Talkkari ajatteli yllättää akan saunassa esittelemällä uuden harrastuksen ja yrittäin saada muijasta sielunkumppanin tähän Talkkarin uudenuutukaiseen liikuntaharrastukseen. Sillä yksi joogaaja on yhdistänyt saunan ja joogan, tottahan toki se "joku" on suomalainen ja vieläpä mimmi.
Kiireisenä miehenä Talkkari ajatteli kertoa kaiken kahdella, että homma tehostuu . . . Ja kerta perinteiset talvikulkuvälineet alkavat olla historiaa tälle talvelle, niin Talkkari kaivoi liiterista muijan uuden uutukaisen polkupyörän. Ajatuksena oli, että koekierroksen jälkeen helmat hulmuten mennään saunan ja saunasta. Mutta siinä jo koeajokierrosta tehdessä vauhtia taisi kertyä liikaa ja munamankelissa oli käsijarrut, niin siinä pihan ainoan ruusupuskan kohdalla Talkkari veti huolella tangon yli siihen helvetin puskaan. Lento oli kuulemma akan mielestä komea, mutta alastulo kuulemma tarvitsee vielä hiontaa. Ja sen kerran kun Talkkari ottaa kierroksia, niin aina se on tupannut olemaan ruusupuska tai muu helvetin piikikäs korsikasa syynä ja vaivana. Siinä riipiessä helvetin ruusupuskaa ylös routaisesta maasta, sielunsa silmin Talkkari näki ja kuuli seuraavat sanat kuvaannollisesti silmissään: "Olen muistanut sinut kipuna kiivaana" . . . toki ilman säestystä. Tulihan se rehu nostettua sieltä kuopasta ja samaan syssyyn hanhenmarssia mentiin saunaan.
Talkkarin onneksi muija ehti ottamaan talouden oman erikoisen ensiapu- pakkauksen mukaan. Tässä se on perheessä muotoutunut omanlaiseksi pakkaukseksi tai oikeastaan siihen isoon kipuun pakkauksen koko on 60- litran rinkan luokkaa. Ihan loogistahan se on: pikku kipu- pieni apu ja iso kipu- iso apu, mutta muijaa täytyy vielä opettaa kivun rajojen vedossa, vaikka onkin synnyttänyt pari lasta.
Siinä akan nyppiessä ruusunpiikejä Talkkarin turvasta, meni kyllä aina tuppo turpakarvoja mukana. Ja kun oli naamassa valmis, niin siirtyi sitten käsiin ja liian myöhään näin jälkeenpäin käärittyjä käsiä katsellen. Ennen saunaa vielä kietoi siteisiin kädet siten, että vain sojottavat etusormet jäi näkyviin . . . avaa nyt siinä toisen vieressä nauraa hohottain kipulääkepullo, peukalo keskellä kämmentä. Onnistuihan se kumminkin ns. apinan raivolla ja jalkojen avulla, mutta pillillä piti se olut ryystää. Siirryttiin sitten löylyn puolelle ja Talkkarin missiona oli edelleen näyttää saunajoogaa, mutta alkuasentoa ottaessa vähän lipsahti, jalkapohja osui kaiteen välistä suoraan kiukaan kylkeen. Talkkari tosin muisteli, että pääasiassa joogassa kekkuloidaan toisen jalan varassa, joten meni ne venytykset niinkin tehtynä. Muija ei enään siinä löylyhuurussa jaksanut katsoa ja naurultaan ei sanaa suustaa, että Talkkari olisi lopettanut oppituntinsa niin siirtyi hän pukuhuoneen puolelle kittaamaan sitä toista kipulääkettä, Leijonaviina- pulloa tyhjäksi. Kun rentoutumiset ja rehkimiset Talkkarin osalta olivat ohi ja piti siirtymän kohti pukuhuonetta, niin eikö se akka hoilannut siellä Enkanda järven jää- kappaletta välillä taputtain itselleen. Talkkari oli kyllä hengessä mukana, mutta lääketieteellisitä syistä johtuen ei jostain syystä tullet paljon taputeltua. Siinä linkatessani kotia kohti ja nähdessäni sen pyöränraadon, niin pitihän sitä toki potkaista. Mutta se kun tuli tehtyä sillä oikealla jalalla, niin se oli sitten myös toimintakelvoton jollain lailla. Murtui varvas tai pari: sanoi tohtori Jorvin päivystyksessä, akka perkele kun piruuttaan soitti ambulanssin Talkkarille. Ei sen puoleen rautainen ammattitaito lekurilla oli, ei kysynyt turvan, käsien ja toisen jalkapöydän kohtaloa tai kuntoa. Eli menee se sunnuntai ainakin potiessa näitä pieniä vastoinkäymisiä . . .
Ja tässä kaiken pahan alku ja juuri tavallaan:
http://www.iltasanomat.fi/terveys/tassako-uusi-villitys-kokeile-saunajoogaa-kotona/art-1288456176000.html
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
