Talkkari ajatteli ajattelemattomasti heittää viihteelle ja käydä Tallinnassa ryyppäämässä ja rypemässä. Ei siinä mitään, suu napsui menomatkalla, kun Talkkari hävisi tietokilpailun NAARAANSA kanssa. Tuo hyväkäs kyllä jotenkin huijasi, mutta vielä on arvoitus miten . . . Menomatkalla ei sentään näkynyt yhtään Tuksun näköistä, joten ruokakin maistui, myös maissa ollessa. Ei tehnyt heikkoa vetää semmoinen melkein kilon kimpale lihaa lisukkeineen . . . ja juomineen. Talkkari melkein kannettiin tai siis tuo naaras oli jostain löytänyt neuvostoaikaiset kottikärryt, joilla sai Talkkarin paskahuussiin (sentään aito suomalainen pytty oli siellä) ihan niinkuin varmuudeksi, kun se liha ja lisukkeet ovat menneet Talkkarin suoliston läpi ja jalostautuneet aidoksi paskaksi.
Kyllähän sitä aamusella piisasi . . . ja naaras kakoen kohti aamiaspöytää vodkapullo mukana. No, se hänelle se suotakoon, mutta vain kerran . . . sillä puhetta oli paluumatkan kuskista, että vaihdetaan. Toisaalta hyvä, että Talkkari olikin myös paluumatkan selvinpäin. Sillä laivalla oli ihan Tuksun oloinen ja hajuinen nainen . . . piti oikein muutamaan kertaan katsoa, ettei itse glamourinen ryhävalas ollut itse siinä, ja luojalle kiitos. Talkkarilla on tietoa, että vähän isommissa kaupungeissa on yksi tai useampia naisia, jotka leikkivät olevansa glamourinen Mia Mari Johanna . . . ja nyt se tuli karmaisesvasti nähdyksi.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
