Talkkarikin on sitten päättänyt pitää kerrankin talviloman . . . talvella. Kas kun talvella lumitöitä tuppaa olemaan ja pitäähän sitä kadut ja kujat pitää kunnossa, ettei ne menisi samaan kuntoon, kuin Helsingin oman porukan talvikunnossapidolla.
Tällä kertaa matka kohdistuu jonnekin helvetin mökille, kas kun tuolta naaraaltani kävi käsky. Ja eikö helvetissä ole luvanneet alkuviikolla . . . lumisateita. Ja pitihän sitä arvata, että tuo naaras oli hiljaa mielessään päättänyt laittaa stopin Talkkarin uudelle talviharrastukselle, mäkihypylle. Ei kartan mukaan lähelläkäään ole mitään sopivaa mäkeä, mistä voisi ponkaista. Mutta hätä keinot keksii . . . jahka päästään paikan päälle, niin täytyy lienee alkaa harjoittelemaan hyppimistä mökin katolta . . . on se tyhjää parempi vaihtoehto.
Vaikka sanotaa, että vain lahjattomat harjoittelevat, niin lienee pakko on Talkkarin opeteltava se V- tyyli. Talkkarin naaras katselee vähän siihen malliin, kun tässä tavaroita rontataan autoon, että turhaan niitä mäkisuksia otetaan mukaan . . . Ans`katsoa sitten akan ilmettä, kun ensinmäisen kerran Talkkari kapuaa katolle. Kerran päätetty kyllä viedään loppuun, vaikka veren maku suussa. Ei ole tämä Talkkarin akka vielä kaikkia puolia nähnyt, mitä nyt takapuolen ja etupuolen jokusen lailla, vaatteilla ja ilman.
Muita talviasia harrastuksista täytyy harkita pilkkimista, siis muuallakin kuin ravintolan pöydässä. Ja jo kalaa ei ota tullakseen, niin täytynee ujuttaa jokunen dynamiittipökäle reikään . . . alkaahan taatusti kalaa tulemaan jysäyksen jälkeen ja on varaa valita sopan ainekset.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
