Taas kiertää maatamme joku helvetin rosvokopla. Poliisiltakin sentään irtosi ajoneuvon merkki, malli ja rekisterinumero, mutta kansallisuus jäi uupumaan.
Toivoa sopii, ettei kaverini maatilalle eivät eksy. Onhan siellä arvotavaraa mitä roudata pois, mutta esteenä on pari pikku juttua.
Ihan kunkin lukijan mielikuvituksen varassa on ne pikkujutut. Eihän ne paina kuin 90 ja 76 kiloa. Olisi siinä ihmettelyä, kun kaksi pikku koiraa repii yhden auton kappaleiksi, muun ohella.
Ja tässä jenkeissähän joukko kulkukoiria hieman kaltoin kohteli poliisin ajokkia.
Nämäkin ovat joutuneet tai päässeet ihan miten vaan, hätistelemään murtovarkaan lipputankoon. Ja nuorempi koira sen teki, vasta puolivuotisena pentuna.
Oli siinä hässäkässä varaskokelaalla mennyt ruikkupaskat housuun pelästyksestä. Paikalle saapuneen kylän vallesmannillakin oli naurussa pitelemistä. Nauru kyllä loppui, kun mondeon takapenkille epäillyn laittoivat, oikeastaan aika paska homma.
Oikeastaan kaveri hommasi ne Kaukaasianpaimenkoirat karjan ja lampaiden suojaksi, kun sivukylillä asuu ja susia liikkuu lähimetsissä. Tapa tämäkin hoitaa peto-ongelma ja vieläpä verettömasti. Toistaiseksi ei sillä tilalla ei ole hukka käynyt ja tuskin tulee edes käymään, tai hukka perii suden.
Päivitys 18.11.2011
Yli vuoden on kirjoituksesta aikaa ja ei ole sudet eikä varkaat yrittäneet tulla tiluksille. Liekö sudetkin osaavat katsoa kuvia, isäntä oli näet lattanut tienviereen "kullanmuruista" A4:n kokoisen kuvan . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
