torstai 17. marraskuuta 2011

Lillukan varsia ja rotanmyrkkyä

  Taas on hiihdon piirissä kunnostauduttu, on käynyt jonkinmoinen käry. Ei riitä, että A ja B- näytteet olivat positiivisia, niin pitää vielä alkaa selittelemään ja pyytämään selvityksiä. Olisi mies vaan käyttänyt hyväkseen näitä valelääkäri- kohuja ja ilmoittanut käyneensä tällaisen vastaanotolla hakemassa vitamiini ja tetanus-piikin. Ns. lekurilla kun ei ole oikeaa koulusta, niin silloinhan olettamana voidaan pitää, että puhtoinen hiihtäjä olisi ollut syytön. Talkkarin firma tässä vaan odottaa riittäviä alennusprosentteja sponsorisopimuksissa Hiihtoliitolta, että alkaisi firmaa mainostamaan. Tällä hetkellä % pyörii siinä - 60 hujakoilla, eli 100 000 sopimuksen saisi 40 000 eurolla ja täydellä 100 000 näkyvyydellä eli ei paha muttei vielä riittävä.

 Taas on erään taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja kunnostatunut ja talkkarinkin mielestä sen negatiivisessa merkityksessä. Mennä nyt laittamaan rotanmyrkystä varoittava kyltti, vaikka ei ole rottia lähimaillakaan. Kuulemma syynä on nurmikolle koiriaan paskottavat kansalaiset. Eihän koira osaa lukea, mutta näyttäisi eräiden tai oikeastaan erittäin monen koiranomistajan käsityskyvyn ja hahmottamisen olevan vajaavainen, kun koiriaan kusettavat ja antavat paskoa mihin tahansa.

 Ei sinänsä, talkkarillakin on ollut koira, kultainen noutaja joka ei tasan tarkaan paskonut pihalle tai muuallekkaan sopimattomalle paikalle. Ei sen puoleen, edes kesämökilläkään 25 metriä lähempänä, vaikka metsä alkoi melkein räystäältä. Ja sen verran viisas koira oli, että hädän tullessa meni jonkun perheenjäsenen luokse ja eleillään ilmoitti paskahädästään. "Piti" lähteä viemään kauemmaksi, vaikka mökillä ollessamme koira oli aina irti. Oli se huvittavan näköistä, kun 5- vuotias juniori koiraa korvasta "kiinnipitämällä" vei sen metsään hädälleen. Työkoirahan Romeo tavallaan oli talkkarille, sillä eihän haavakkoja pidä linnustaessa jättää kitumaan. Sen muutaman kerran kun pyssyä ei ollut mukana, niin silloinkin koira löysi pataan pantavaa. Ja lapsille ystävä jonka korvaan pystyi kertomaan päivän pahat teot, tämä koira kun osasi pitää lasten salaisuudet omana tietonaan. Oli se hyvä koira, mutta 15 vuoden iässä lähti takajat alta ja pakko oli viedä piikille, eikä sen jälkeen talkkari ole haavellutkaan koirasta toista samanlaista kun ei ole.