keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Lunta odotellessa.

  Ihmisen meteorologinen muisti on luokka noin vuosi kaksi, muistetaan siis korkeintaan parin viime vuoden säät. Toissa kesänä oli kuumaan ja menneenä kesänä vitun paljon kuumempaa. Ja toissa talvena oli 77 vuorokautta pakkasta pääkaupunkiseudullakin. Viime talvihan oli myös kaaosta Helsingissä, kun yksi virerpipertäjä oli puoluen linjan mukaisesti päättänyt ilmaston lämpenemisestä. Varsinkin lumikaaos oli kauhea, että  sivari hätäpäissään, vastoin omaatuntonsa ääntä julisti sodan lunta vastaa. No, siinä vaiheessa talvea, olisi sama kuin olisi kussut myrsytuulta vastaan.
  Talkkarillehan se on paskan hailee, tuli lunta tai ei. Muija on senverran vetreessä kunnossa vielä, että jaksaa tuon etupihan ja oveneduksenkin kolata vaikka päivittäin. Sentään talkkari on näyttänyt ammattimiehen ottein viimekin talvena, miten lumi lentää ärräpäiden säestyksellä. Jopa naapurit oppivat ulottuvuudeltaan uusia kirosanoja. Ei ole siis opetuksen puutteesta kiinni tulevan talven lumien siirto talkkarin kotipiirissä jos vaan muija hoitaa osuutensa.

   Talkkari siis jo perhesyistä toivoo vähintäänkin sellaista 20 cm:n lumivaippaa, sillä pitäähän lastenlastenkin päästä laskemaan mäkeä. Eikä ole haudattu se liikeideakaan, että vuokraisi tai myisi pulkkia ravintoloiden ulkopuolella. kun ylipäihtynyt puoliso tai kumppani pitäisi raahata kotiin. Luksusmallissa olisi sentään aito porontalja tai lampaannahka lämmittämässä.