Pakko mikä pakko on Talkkarinkin taipua hitaasti vääjäämättömään, sillä muijan vittuilusta ei ole tullut loppua ja yhä enenmän se kalkatus pahenee kun lämpötila nousee. Lähde nyt rapsuttamaan nurmikkoa, vaikka se on suurimmalta osin mutavelliä ja luminietoksia. Ei auttanut edes se haravan piilottelu, oli akka hommannut uuden tilalle.
Jotenkin takapihan tunnelma on mennyt pilalle, kun Talkkari joutui riipimään vaivalla ja suurta visuaalisuutta käyttäen asettamansa jouluvalot pois. Se oli vain akan hullu päähänpinttymä, että ne olisivat jotain "joulu"valoja. Kumminkin niitä taatusti joutuu syksyllä virittämään tunnelmavalaistusta tuomaan. Talkkari kyllä muistaa taatusti sen päivämäärän ja käytetyn ajan sekä taatusti muistuttaa akkaa siitä ainakin ensi jouluun asti.
No tulihan akallekin vähän kevätsiivousta, kun Talkkari mutaisilla kumisaappailla tallusteli takapihalta olohuoneen kautta etupihan varastolle viemään he helvetin valot säilöön.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
