Tuo ehtymätön luonnonvara joka jollaintapaa on tulee pakottavasta tarpeesta tai huvista aikaiseksi. Pakottava tarvehan on omien geenien levittelystä tai hyvänolon tunteen saamisesta ja niin hyvässä kuin pahassakin lopputulos on uusi ihminen. Talkkarikin on levitellyt geenejään todistetusti ja tekosensa myöntäin tuupannut maailmaan vähäntään kolme lasta. Tuo syntyessään viattomin joutuu aikuisten maailman rattaisiin jo äitinsä kohdussa ja vastuita pienille harteille aletaan kasailla yhteiskunnan puolesta viimeistään opinteille lähtiessään. Ja tavallaan viimeistään täysi- ikäisyyden koittaessa lapsen pitäisi olla valmis yhteisönsä jäsen. Siis pitäisi mutta aina ei kasvattajat tai yhteiskunta viranomaisten muodossa pysty tai halua tehdä sitä sääntöjen mukaan.
Apulaisoikeuasiamies Jussi Pajunoja on tuonut julki niin hyvässä kuin pahassa, kun lapsi tekee pahaa ja normeja rikkoen, viranomaisten ja nimenomaan poliisin toiminnan.
http://www.hs.fi/kotimaa/Apulaisoikeusasiamies+KSMLssa+Lapsiin+huomiota+rikostutkinnassa/a1305559965115
Esimerkiksi ketjussa sen heikoin lenkki määrittelee koko ketjun kestävyyden tai paljonko siihen voi luottaa. Jos lapsi tai nuori tulee kaltoin tai jopa lainvastaisesti poliisin toimesta kohdelluksi, niin jollain tapaa se jättää jälkensä kasvavaan piltiin enenmän tai vähemmän.
Pajunoja tuo esille kolme perusasiaa: Lapsella on oikeus edunvalvojaan, tukihenkilöön ja avustajaan ja nämä on myös kirjattu erittäin yksiselitteisesti esitutkinlakiin pykälän 33 muodossa. Myöskin samaisen lain 36 pykälässä mainitaan sanat avustaja ja asiamies. Herääkin kysymys, missä mättää ja kenen toimesta tai määräyksestä ? ? ?
Onko kuulusteleva poliisi riittävän pätevä ? ? Onko kyseessä selvitysprosenttien ja tilastojen kaunistaminen oikoteitse ohittain tarkoituksellisesti tai kuten kapulakielellä sanotaan; Vakaasti harkiten lain kirjaimen ja varsinkin sen hengen jättämällä toisarvoiseen asemaan ? ?
Vähän kuin viilatulla tutkalla annetteisiin ylinopeuksista rangaistuvaatimuksia . . . . näin aikuisten näkökulmasta katsottuna ja peilattuna.
Herääkin kysymys, mistä on lähtöisin tämä uutinen ja mitä poliisi vastaa jos vastaa . . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
