Taas on ja monenko kerran 1- joitain kertoja vaan ja ihan vähän vaan. . .. lurahtanut prosessien jätevettä sinne sun tänne . . . Mutta kun iso raha puhuu, niin pikkuinen mökkiläine pitäköön mölyt mahassaan. Menee ja vaan saunan jälkeen lätäkköön kastautumaan ja olkoon kiitollinen siitä, ettei saa laskua kun ihollensa on otattanut kaivoksen metalleja . . . Ja samaan syssyyn pailkallinen sähköyhtiö nostaa tariffeja, kun ihmiset loistavat kuin naantalin aurinko. Ei näet tarvitse Lapin Kansaa lukea sähkövalossa, kun muija vaan avaa kylpytakin ja kas, siinä on valoa kerrakseen . . . Nännitkin menevät, jos ei sentään merimajakasta niin vähintään varoitusvaloista maantiellä.
Ei tarvis susiparinkaan lähteä hakemaan kirkonkylältä kihloja, kun miehen "siitä" vuollaan sormuskullat . . . ja silloinhan nähdään, tämän sattumuksen kautta, ken on se kylän suurin sonni . . .
Talkkari onkin harkinnut lihottaa nykyinen akka mahtaviin muotoihin ja uittaa siinä Talvivaaran litkussa, siis jonkinmoista kullan huuhdontaa, uuteen kuosiin vaan puettuna . . .
Vähän niin, kuin Robinson Crusoe . . . Torstai on toivoa täynnä . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
