Ja jälleen kerran muijakin ylitti itsensä saunassa, sillä lautelta tultiin alas kovalla kolinalla.Tosin syynä oli muijan " vahingossa " tuunamat portaat ylös lauteille. Oli tuo naaraani vedellyt mäntysuopaa rappusille, kun kuulemma olivat niin likaiset. Ylösmennessähän ei sinänsä ei ollut ongelmaa ( lipsui mitä lipsui ), vaan talkarin noustessa ylös ja mennäkseen hakemaan virvoittavaa juomaa akalleenkin ( tälläkin kertaa) siihen kuumuuteen. Tuli sitten vedettyä perseellään alas se noin kolme tai neljä porrasta, riippuen "lähtötasosta" ja "laskeutumispaikasta". Olihan se kova kokemus persuuksillekin . . . taas, mutta talkkarihan ei pienistä lannistu. Kuin kannaksen pahimpien tykistökeskityksien alla, Talkkari raahautui / mateli kohti virvoittavia vesiä. Meni siinä kalikka kossua, että se helvetinmoinen jomotus perseessä loppui edes hetkeksi. Ja hoiperrellen tai oikeammin lähes neliveto päällä vein sen "virvoittavan juoman" akalle, jos tarkasti otetaan niin vain puolikkaan kaljatölkin sai käteensä, pakkohan oli tarkistaa aineen oikeallisuus toki. Helvetti, kaikkea se rakkaus teetti jälleen.
Ja miten sen Talkkari ottaa tästä reissusta opikseen, niin pitovoiteita täytyy kehittää. Ja plussan puolelle jää se, että mennessä saunaan otin pulkan mukaan, niin helpompaa oli muijan rajaaminen kotiin saunasta tullessa . . . Ja loppu on taas legendaa . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
