Talkkari on taas melkein tahtomattaan lukaissut erään tutkimuksen, missä kuulemma ihmiset ovat tulleet sallivimmaksi alkoholin suhteen, jopa urheiluspnsoroinnin ja mielikuvamainonnan suhteen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012101516207077_uu.shtml
Aikoinaan kun mainonta oli sallittua, niin Talkkari oli vielä nuorehko urheilija, mutta ei sillä ollut ainenkaan Talkkarin omaan juomakäyttäytymiseen mitään vaikutusta, ei todellakaan. Isot pojat kun olivat kokeilleet kaikenlaista, niin heiltä se tieto valui nuoremmille missä oli hinta vs. % oli kohdallaan, maku kun oli periaatteessa silloin toissijainen juttu, känni hinnalla millä hyvänsä.
Moni on kumminkin mennyt viinan kirojen syövereihin ja ei sieltä ole koskaan päässt pois, loppupeleissä kuolema on korjannut satoa, joko suoran tai välillisesti. Nimittäin sen krapulan säätö on kellosepän tarkkuutta vaatimaa hommaa, yksi on liian vähän ja kaksi on liikaa. Eikä välttämättä kyseessä ole mitään litramitta silloin kyseessä.
Talkkarin yksi tuttu hoiti ammatikseen alkoholisteja legendaarisessa Liekkihotellissa ja vähän muuallakin ja hätä"ensiapu- pakkauksessa" oli aina mukana pullo Vinettoa ja kalikka Koskenkorvaa. Melkein kuolemankielissä oleva alkoholisti, kun sai sen ryypyn pari, niin johan koneet alkoivat pikkuhiljaa käynnistymään ja potilas voitiin siirtää toisenlaiseen nestetasapainon hoitamiseen. On sillä tapaa pelastettu yksi jos toinen elämäntapa juoppo.
Talkkari muistaa, kun Helsingin keskustassa tiettyjen ns. trendijuottoloiden luona oli ihmisperäisten jätösten aiheuttama joka viikonloppuinen ongelma. Kävi kumpikin sukupuolen edustaja kuseksimassa porttikonkeihin tai ihan mihin tahansa syvennykseen.
Nykyään ei näemmä ole juuri mitään häpyä, mihin liemensä laskee ja tässä linkissä karmaiseva esimerkki miten nykyään väki toimii ( ei heikkohermoisille ):
http://tulevafitnessmodel.blogspot.fi/2012/10/johanna-tukiainen-kyykkypissalla.html
Toisaalta, lienee glamourisille julkisuuden henkilöille on suotava erikois- oikeuksia . . . Virkavalta olisi kyllä räpsäissyt jonkinmoisen rikesakon . . .
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
