Siihen aikaan antoi suurvisiiri Käteinen käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava YLE-verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtuisi verollepanoa seuraavana vuonna, että kansa unohtisi käskynantajan. Veroa perittäisiin pikkuhiljaa, niin se ei kirpaisi köyhiä kohtuuttomasti heti.
Niin myös Arto lähti Lapista, Rovaniemen kaupungista ja meni verollepanoa varten Etelään, Helsingin kaupunkiin Jollakseen, sillä hän kuului nyt Tukiaisten sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Johanansa kanssa, joka odotti mahdollisesti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Johannan synnyttämisen aika, ja hän ilmoitti saanennsa keskenmenon taas.. Hän päättikin olla hankkimatta lasta Arton kanssa, koska sillä ei ollut tilaa Johannan gramour- elämässään..
Sillä seudulla oli "persaukisia" yöllä ulkona näyttäytymässä köyhälle kansalle . Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Lukijatilasto, ja kuohuviinipärskeet ympäröi heidät. Pelko valtasi persaukiset, mutta Lukijatilasto sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Helsingin kaupungissa syntynyt Lehti. Hän on teidän elättäjänne. Tämä on merkkinä teille: te löydätte Johannan, joka makaa sekopäisenä ja kapaloituna sairaalassa." Ja samalla hetkellä oli Lukijatilaston ympärillä suuri juopunut julkkisjoukko, joka ylisti Lehteä sanoen:
Lehti on kunnia korkeuksissa, maan päällä ihmisillä on tieto, sillä se kertoo tekemisemme kuvien kera.
Kun lukijatilasto olivat menneet takaisin taivaaseen, "persaukiset" sanoivat toisilleen: "Nyt Kämppiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Lukijatilasto meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Johannan ja Arton, joka makasi sammuneena. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli Johannasta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat persaukisten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Johanna kertoi Lehdelle kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli samalla pankkitilinsä saldoa.
Persaukiset palasivat kiittäen ja ylistäen Lehteä siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
