Onnistunut matka, musiikkimaailmaan ? ? Ja . . .
Maanantai, 13.7.2009
Eilisestä Somerolle piipahduksesta olen oppinut, kantapään kautta monia asioita. Mutta ensin itse laulelmaillasta. Ensijännityksestä päästyäni, niin melkeimpä nautin esityksestä, ensinmäisen puoliajalla. Melkein sulavasti tökkien ilta eteni kappale kappaleelta. Kunnes esiintymään tuli anoppini ja täytyy sanoa, kyllä tämä nainen osaa tosiaan laulaa, meni oikein kylmät väreet kehon läpi ja iho meni kananlihalle.
Mutta väliajalla tuli tehtyä yksi, vain yks ratkaisevai virhe. Tuli jätettyä vaimo ja äiti keskenänsä hetkeksi ja lopputuloksena oli, baaritiskillä tuli käytyä, siis he en minä. Huomattavan hilpeasti meni sitten toinen puoliaika, heillä ei minulla. Mutta laulemaillan teemana oli jotenkin rakkaus tai vastaava, korkealta ja kovaa tuli Wundebaum tai jotain sinnepäin. Siinä finaalin jälkeen sain suurenmoisen idean, omasta mielestäni. Kun anoppi tuli esityksen jälkeen tervehtimään meitä, niin ehdotin että ensi vuonna voisin liittyä serueesaan ja laulaa teemaan sopivan kappaleen, Gösta Sundqvistin Itkisitkö onnesta jos panisin sinua. Tuli kolmesta suusta samanaikaisesti erittäin kuuluva EI. Ja kun mielessäni jo etukäteen visioin sitä pikkuhousu-sadetta karjapiioilta ja emänniltä, joka tulisi laulaessani kyseistä kappaletta. Ei sinänsä, anoppi kyllä totaalisesti tyrmäsi ajatuksen, eipä Somerolla enään järjestetä kyseisenlaisia iltamia enään, tämä oli viimeinen näytös ikinä taatusti. Ja anoppiahan on uskottava, ainakin tätä.
Päästiimpä kotimatkalle, se satakunta kilometriä kyllä tuntui turneelta läpi Euroopan. Sen vaimoni ja äidin lauleskelun jotenkuten kestin. Mutta muu jutustelu, varsin mitä neuvoja vaimo sai kuorsaukseni lopettamiseen. sain trauman, pahan sellaisen. Että piti tehdä seuraavanlaisesti kun kuorsaisin, otetaan puukauha ja ujutetaan puukauha pallien alle ja kohotetaan niitä, jolloin kuorsaus loppuu. Ja jollei auta, niin hivautetaan kauhalla varteen, kuorsauksen voimakkuudesta riippuen. Meillä ei sitten ole puukauhoja, eikä kannata muuten tuoda lahjaksikaan. Arvatkaapa tuliko nukutuksi viimeyönä ? ? Täytyy käydä tutulla eläinlääkärillä ja hankkia kunnon unipillereitä vaimolle, hänen kuorsauksestaan huolimatta.
Mutta kun musiikin piirissä ollaan, niin huomasin tässä uutisen; Jippu ja Jussi Lampi myöntävät seurustelevansa
Harrastin hieman tutkivaa juornalismia; Toisella tai molemmilla ei ole ollut riittävästi palstatilaa lehdissä. Mitä tästä" Jipusta" tietoja kaivoin, niin jos äkkiseltään laittaa viereen, toisen artistin, "Chisun" kanssa niin eipä ensivilkaisulla pysty sanomaan kumpi on kumpi. On tyttöjen brändin / habituksen teossa ollut sama henkilö, jolla on levy hirttänyt kiinni ? ? Meneeköhän vanhalla miehellä konseptit sekaisin, jos molemmat samanaikaisesti näkee ? ? Lammenhan kaikki tuntee jo kokonsa puolesta, musisoinnista en ole niin varma.
Ja loppupäivän pelastus: Kiroilu lievittää tuskaa! Eipä perkele tuota tarvitse juuri kommentoida.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
