Kypylässä tuli käytyä . . .

Nyt se(kin) reissu on tehty, jo kahteen kertaan siirretty kylpyläloma.
Muijahan järjesti heti respassa ensinmäisen yllärin, laitettiin meikäläisen Visa vinkumaan. Toisen ja kaikkein suurimman tulin kohtaamaan vasta lauantaina. Perjantaihan meni vielä outoon ympäristöön tutustumalla, mitä nyt muutamaan kertaan tuli ns. eksyttyä ylimääräiselle tuopposelle.
Toki kun kylpylässä oltiin, niin kyseinen osasto oli pakko jo perjantana testata. Ja tulihan luonnollisesti eriytettyä se ylimäärinen urea eri altaisiin, kalja kun kusettaa. Pahinta se oli kyllä porealtaassa, kun vesisuihku hakkasi palleja mustelmille.

Perseelleen meni siis perjantai kokonaan, kun mietin seuraavan päivän sessiota, jotain helvetin hedelmäkylpyä.
Helvetti, meikäläistä huijattiin ja kunnolla. Ei siinä paljussa lillunut mitään hedelmiä, puhumattakaan kotimaisista vihanneksista.
  Jostain kannusta kulautettiin veteen pirun pahalle haisevaa tököttiä ja sitten siihen liemeen makaamaan. Enkä tekniikan suurena guruna saanut säätää mitään. Olla nyt 20 minuttia paikallaan ja vain pitää muijan kädestä kiinni. Tosin vähän asiaa avitti lasi kuohuvaa, mutta vain vähän.

  Siinä keskenkaiken lähtöä tehdessä, muija lupasi seuraavaan paljusessioon mukaan otettavaksi keltaisen kumiankan, joten siihen oli tyytyminen. Ensi kerralla mukana on taatusti myös pullo korpikuusen kyyneliä, saadaan muijaankin vähän vipinää, kun sen lorauttaa joukkoon.
Onhan se vähän viinan väärinkäyttöä, mutta haittoihin verrattuna hyöty on luultavammin suurempi.
Ja ihan varmasti vittuilakseen muija kehui ihoni olevan niin pehmeä, kaikkialta.
Ja luultavasti juuri tästä hedelmäaroma-sessioista johtuen hävisin tuplasti muijalle tikan heitossa.
  Sorry henkilökunta, ne tikat löytyvät sitten siitä parinkymmen metrin päässä olevasta männystä ja melko korkealta.

Kumma kyllä, kylpylään mennään virkistymään, mutta nyt sitä on vieläkin väsyneempi, kuin normi-viikonloppuna.