perjantai 15. huhtikuuta 2011

Kunhan lumi sulaa, niin toukotöihin.

 Niin tosiaan, aamusella kun herää niin mikä on mahtavampaa, kuin kipasta takapihalle istuskelemaan ja polttamaan aamun ensimäistä norttia. Siinä katsellessa kukkapenkkejä, miten pionit ja ruusut heräävät uuteen päivään. Pionit ovat noin kolmisen viikkoa myöhässä kukinnoissaan, eikä ihme kylmää on ollut. Ruusuissa myöskin on havaittavissa samaa oireilua.
 Mutta toisaalta ajankuluksi, olen harrastanut kotihortonomiaa, alkanut tutkimaan lannoituksen osuutta kasvuun. On siinä jonkinlaista vaikutusta mutta täytyy vaan laajentaa sitä aamukuseskelua, koko kukkapenkin alalle, näköjään.
 Olen oikein laittanut kepin tietyyn kohtaan kukkapenkkejä, niin pionien, kuin ruusujen osalta. Sillä kohtaa kasvu on sattumoisin huomattavan paljon lyhyempää, eikä kukkia puhumattakaan nupuista ole tietoa. Sentään hyvänä asiana olen huomannut, ettei ao. kohdissa kasva yhtään rikkaruohoja, ei sitten ensimäistäkään. Tieteelisen tarkan analyysini jälkeen, olen päätellyt, että kannattaa kuseksia koko kukkapenkin pituudelta, niin eipä kasva rikkaruohoja.
 Tosin kenttäkokeet jatkuvat vielä vuosia, sillä virtsan määrä suhteuttuna pinta-alaan, huomioonottaen luonnolliseen kasteluun, aiheuttaa vielä säätämistä. Laadusta on sen verran tietoa, kun työhöntulo terveystarkastuksessa, vasta 9 vuotta talossa olleena tuli käytyä, virtsasta ei löytynyt mitään hälyttävää. Täytyy ensi kasvukaudeksi laajentaa kokeita esimerkiksi naapurin porkkanoihin ja salaateihin, saattaa olla suurempaa kansantaloudellista hyötyä, siis saattaa olla.

 Mitäköhän tänä kasvukautena tapahtuu ? ? ?