Eläimen ajokortti

 Sinänsä jonkinmosella ajatuksellä Hesy on toivonut isojen koirien omistajille ajokorttia ja toki entinen sikatilallinen, hallintonotaari Sirkka- Liisa Anttila on myös myötämielinen tälle ajatukselle. Toisaalta Anttilan lausuntoa voitaneen pitää, joko vaalikuumeena tai sitten perättömänä lausumana. Anttilalla kun on kokemusta perättömästä lausumasta, oikein tuomioistuimen päätöksen kautta. Vuonna 1965 kun ei vielä tunnettu varatuomari Jäätteenmäen lanseeraamaa: Puhun niin totta kuin osaan, lausumaa.
 
 Tosi kaunis ajatus, mutta  se kun kuolee jo syntyessään. Eihän tälläkään hetkellä kattavasti pystytä yhteiskunnan toimesta valvomaan tuomioistuimissa langetettuja eläintenpitokieltoja.
Ja loppujen lopuksihan ao. kortin "ajaminen" on helppo kiertää, iso koira kun on kaverin kaverin koira ja vuffe on päivähoidossa. Hommahan lähteen ihan toisesta päästä, eli ken niitä koiria teetättää pentutehtaissa ja myy elikoita sellaisille ihmiselle, jotka eivät pysty hallitsemaan edes kotona sängyn alla vaeltavia villakoria.

  Paljon pätevämpi keino on tällaisten koirien omistajien itse olla katsomassa, kun elikkolle annetaan se viimeinen piikki. Samoin epäkelvon omistajan pitää rangaistuksen uhalla kertoa, mistä on koiransa hankkinut ja tämä hyväkäs myös laitettaisiin taloudelliseen edesvastuuseen myymästään tai antamastaan koirasta. Jotkun ehdolliset vankeustuomiot tai pienet sakot kun ei nykypäivänä ihmisiä hetkauta.
 Kunnon rahallinen sanktio kun hillitseen paremmin, kuin nykykäytäntö tai laki. Ja vaikka koira on elävä ja sinänsä syytön tilaansa, niin kumminkin väärille tavoille kerran oppinutta ei kannata uudelleenkouluttaa ja sijoittaa. Ja sama hommahan tulee myös koskea esim. poliisikoiria ja heidän ohjaajiaan. Ei ole ensinmäinen kerta, että tahallaan poliisi puretuttaa työkalullaan kiinnioettua, vaikka tämä ansaitsikin tulla purruksi tekojensa takia. Kyllä siinä raiskaaja varmaan pariin kertaan harkitsisi tekemisiään, kun voi saada koiran kulkusiinsa kiinni.