JulmaJJJulmaJJSunnuntai, 26.7.2009
Oli armas äitini päättänyt, vihdoin ja viimein siirtyä karhujen ja savolaisten keskeltä takaisin sivistyksen pariin. Lähdimme aamun sarastaessa kahdessa ryhmässä, joka kyllä osottautui virheeksi. Identtiset pikkusiskoni, heillä kun ei ole minkäännäköistä suunistusvaistoa. Annoin heille sentään kartan, kerroin erittäin tarkasti matkareitin ja vielä heillä oli kaiken lisäksi markkinoiden parhain navigaattori, niin eiköhän muutamaan otteeseen ajoivat harhaan. Vaajakosken kieppeillä heidät piti kiertoliittymästä pelastaa, kun 6:tta kertaa sitä kiersivät, kun eivät osanneet päättää mihin piti kääntyä. Ja aamun uutisistakin selvisi, miksi isompia mersuja ja muita ökyautoja sadoittain liikuskeli Laukaan seutuvilla, Oli rahansa huijaksi tulleiden ( Wincapita ) tukikokous Laukaan Perungassa. On siinäkin sakki, joka lapsenomaisesti uskoo, että "eihän me olla mitään väärää tehty" ja vieläpä luulevat saavansa " 300% tuoton" sijoitukselleen. Ei onnistu edes pontikankeitossa sellaisia prosentteja saada. Siksi itselläni se maksimi tuotto-odotus on normaalisti 36% eli kossun luokkaa jos supertuoton haluaa, niin päteydyn Wiskien keskiarvoon 40%. On höynäytetyillä jäänyt lottomainos muunneltuna jäänyt tapuliin pyörimään, sitä se sisäsiitoisuus syrjäkylillä aiheuttaa.
Tulevan pelatusoperaation vastaiskuun oli savolaiset valjastaneet ilmojen haltijan, satoi vettä paljon ja helvetin paljon. Mutta vanhaa rannikkotykistön reserviläistä se haitasi, yhtä paljon kuin radioaktiivinen laskeuma. Ei siis mitenkään, pyyhtään havulla vaan se laskeuma pois ja jatketaan taistelua, tassä tapaukseksessa auton pakkaamista. Mutta jäihän sinne jotain tavaraakin, paikallisille jätin piruuttani ihmeteltäväksi kuntopyörän, ilman satulaa. Eikä sieltä lähdetty häntä koipien välissä, otin vielä sotasaalinkin, lähes käyttämättömät pieksut.
Siellä nyt metsissä vipeltää pitkin metsiä ainakin yksi savolainen paljain jaloin. Paluumatkalla ilmojen herra muisti winkapitalaisiakin, varttitunnin rankkasateella Laukaassa. Ja tällä kertaa Vaajakosken kiertoliittymää siskoni ja äiti kiersivät vain kolmasti, ennen kuin ehdin hätiin, taas. Ja Hartolan kuningaskunnassakin eräällä taukopaikalla, kun kahvilla käytiin, paikallisesta tenunenästä taisi tulla raivoraitis, loppuelämäkseen laakista. Kun oli identtiset pikkusiskoni matkassa, edelleen aivan samannäköisiä ovat noin 42 vuoden jälkeenkin, niin se elämä kolhii. Äijä vain tuumaillut, että nyt näkyy ne kaksi keski-ikäistä naista kahtena ja pudotti melkein täyden kossupullon maahan ja pyörtyi.
Se on se merkki, mistä on isäukko kiljukännissä aina mölisi navetan takana; mies soperteli ja silmät pyörien päässä, kuin hedelmäpelissä.
Jos näen kaksi samannäköistä vanhempaa naista samaan aikaan, lopetan ryyppäämisen ja alan lestaadiolaiseksi, isänsä ainoasta lapsesta siis taisi tulla laakista saarnamies, päättelin järkyttyneen miehen vuodatuksesta kun ambulanssimiehet siinä ympärillä hääräsi. Taisi olla todella vakava kohtaus tai mies oli kuoleman kielissä, kun tippapulloa siinä pidellessäni luin etikettiä: Etanol 99,9 % Oli kavereilla todellinen huoli miehestä, pudottaa nyt melkein täysi eurokossu maahan.
Ja pelastusoperation voitot ja tappiot. Voiton puolelle menee savoon jätetty kuntopyörä ilman satulaa, joka tulee jollain aikavälillä siirtymään maakuntamuseoon, suurena savolaisena keksintönä, liekö alkanut haisemaan muikulle, tosin paikallisilla turpakäräjillä kiistellään keksijästä. Toisen voiton, joka tosin näyttää kääntyvän tappioksi, nimittäin se saatanan pieksut. Naapurin naapurin savoilaisakka näköjään huomasi tai haistoi, kun sotasaalista kiikuttelin kotia. Aamusella kun takapihalla norttia polttelin, niin eikö tämä korppi raakkunut, että "mistä mies niin hienot pieksut olin hankkinut" <<<< Vapaa suomennos savonkielestä. Yrjösin samantein aamukahvin terasille ja pakko oli mennä lääkekaapille ottamaan kourallinen aspiriinia, pääkipuun. Olikohan ihan loppuun ajateltua minulta, kun sotasaaliin kotiin kannoin ja vieläpä paljan käsin ??? Jälkipolvet ja historian kirjat sen varmaan kertovat, jos torjutavoitto savolaisten invaasiosta saadaan, eli olenko roisto vai sankari.
Taidampa lahjoittaa pieksut naapurin rantaruottalaiselle, on se senverran ahne ilmaiselle tavaralle ja saadanhan loppukesäksi ja alkutalveen elämää tällekin kylälle.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
