Aikaisemmassa kirjoituksessani käsittelin ihan ohimenevästi kesän lämpöaallosta. Ja näemmä säätila jatkuu ja samalla allergiani.
Mutta olotilaan on tullut säänhaltijoilta pikantti lisä, sateet.
Töissähän siitä ei ole mitään väliä, mutta kotosalla huomasin erään keskenjääneen projektin.
Tulla tupsahdin tässä taannoin valokatten läpi, kun rispaantunutta reunaa tasoittelin. Vittu, se reikä on vieläkin korjaamatta, kun meikäläisellä ei ole tapana kävellä nenäpystyssä. Yleensähän näillä kulmilla, ne nenä pystyssä kävelijät ovat paikallisia rantaruottalaisia, lisättynä kävelysauvoilla.
Jos jotain hyvää sateesta ajattelee, eipä tarvitse alkaa nurmikkoa nyhtämään lyhyemmäksi.
Korjaussuunittelu on tuumauksen tasolta siirtynyt hallituksen hiljaiseen käsittelyyn, josta se palaa minulle asiantuntija-lausuntoa varten. Kesä on pitkällä ja monta pottua viinaa on mennyt, enenkuin hommat alkaa. Mutta kumminkin nopeammin kuin kunnan tai valtionvirkamiehiltä ikinä voisi odottaa.
Kaikkea kirjoitettua ei kannata totena ottaa, täytyyhän sitä muokata, ettei se tule täysin julki. On täysin lukijan oman mielikuvituksen ja päättelykyvyn varassa eroitella totuus ja taru. Ken jakaa sisältöä, sen tekee omalla vastuullaan.
